Pennut ovat jo yli 9-viikkoisia ja yksi kerrallaan lähteneet uusiin koteihin. Armi, Love of My Life, lähti "takaisin juurilleen" Tampereen Leinolaan sijoituskotiinsa 28. päivänä huhtikuuta; Jerry eli Hammer To Fall muutti Vantaalle vappuaattona ja Bertta, Breakthru, lähti Kellokoskelle vapunpäivänä. Eilen muutti vielä Frodo, Radio Ga Ga, takaisin Tampereelle ja perjantaina lähtee Iiro, A Kind of Magic, Harjavaltaan uuteen kotiinsa.
Invisible Man odottelee yhä kotosalla sijoituskotia tai muuta kotia, jossa pääsisi harrastamaan muun ohella myös hieman näyttelyitä, ja Frilla - no, Frillahan jää kotiin. Tarvitseehan Häljans Saida-Queen, Snurran, oman pienen Killer Queenin äidin apulaiseksi hyörimään...
Ylihuomenaamulla mennään Tellun kanssa progetesteihin - joskohan viikonvaihteessa koitettaisiin taas pistää cockerivauvoja alulle... ;)
tiistai, 6. toukokuu 2008
...ja tirpat lähtevät pesästä yksi kerrallaan
tiistai, 4. maaliskuu 2008
Tirpat tulivat!
Ensimmäiset Heart Rock -pennut syntyivät aamuyöllä karkauspäivänä 29.2.2008.
Emo ja pennut voivat hyvin. :)
Emo ja pennut voivat hyvin. :)
torstai, 28. helmikuu 2008
He tulevat, he ovat (kohta) valloillaan... ;)
Täällä elämme viimeisiä odotuksen hetkiä - Snurranin sisällä on kova myllerrys ja arvelemme ensimmäisten Heart Rock -miniluppien putkahtavan maailmaan ensi yön aikana. Odotamme jännityksellä, onko tulevilla lapsukaisilla synttärit vain joka neljäs vuosi, vai miten mahtaa äiti ponnistuksensa ajoittaa. =)
perjantai, 22. helmikuu 2008
Jännistys tiivistyy...?
Ensi viikolla synnytellään! Saa nähdä, pitkäänkö Snurran jaksaa pentuja masussaan pitää - toivottavasti synnytys kuitenkin käynnistyy vasta loppuviikon puolella. Ajatuksissa ja toiveissa on lähinnä topakka pentue: kunhan vaavit olisivat terveitä ja elinvoimaisia, lopulla ei ole juurikaan merkitystä. Vaikka tulisi se povattu läjä liver roan -uroksia. ;)
Snurran on hyvinvoiva ja lukuunottamatta suhtellisen sinivalasmaista olemusta ihan oma itsensä. Viime yönä se harkitsi kuitenkin pitkään ennenkuin hyppäsi vakipaikalleen sänkyyn (hankkimiamme koiranportaita se ei suostu käyttämään). Aamulla se kuitenkin löytyi välistämme, pää tyynyllä, kuten aina. Ei paljon massu ole esteenä, kun tyynylle pitää saada päänsä painaa. <3
Snurran on hyvinvoiva ja lukuunottamatta suhtellisen sinivalasmaista olemusta ihan oma itsensä. Viime yönä se harkitsi kuitenkin pitkään ennenkuin hyppäsi vakipaikalleen sänkyyn (hankkimiamme koiranportaita se ei suostu käyttämään). Aamulla se kuitenkin löytyi välistämme, pää tyynyllä, kuten aina. Ei paljon massu ole esteenä, kun tyynylle pitää saada päänsä painaa. <3
lauantai, 2. helmikuu 2008
Pomppivia papuja
Tänään käytiin kurkkimassa Snupun sisuksiin Hakametsän eläinlääkäripalvelussa... Elfvingin Sanna totesi samantien, että neiti (öh, siis minun pitäisi kai nykyään kirjoittaa jo rouva?) on erittäin tiineenä, ja näkyihän siellä maallikon silminkin paljon pikkuisia "kidneypapuja", jotka melkein pomppivat tai ainakin sykähtelivät... pikkusydämet pumputtelevat. :) <3
Ja niitä pikkuisia sydämiä laskettiin ensin kummaltakin puolelta, mutta kun luvut kasvoivat nopsaan tahtiin, tuumasi Sanna, että sen tarkemman lukumäärän arvioiminen käy melkoisen mahdottomaksi... joten laskelmat loppuivat kohtaan 1-2-3-4 plus 1-2-3... Jaiks. Ne seitsemän jopa minä erotin, eli onhan siellä _ainakin_ niin monta... ja muutaman viikon päästä nähdään, onko vielä yhtä monta vai montako! Jännää. :)
Ja niitä pikkuisia sydämiä laskettiin ensin kummaltakin puolelta, mutta kun luvut kasvoivat nopsaan tahtiin, tuumasi Sanna, että sen tarkemman lukumäärän arvioiminen käy melkoisen mahdottomaksi... joten laskelmat loppuivat kohtaan 1-2-3-4 plus 1-2-3... Jaiks. Ne seitsemän jopa minä erotin, eli onhan siellä _ainakin_ niin monta... ja muutaman viikon päästä nähdään, onko vielä yhtä monta vai montako! Jännää. :)
