Ensi viikolla synnytellään! Saa nähdä, pitkäänkö Snurran jaksaa pentuja masussaan pitää - toivottavasti synnytys kuitenkin käynnistyy vasta loppuviikon puolella. Ajatuksissa ja toiveissa on lähinnä topakka pentue: kunhan vaavit olisivat terveitä ja elinvoimaisia, lopulla ei ole juurikaan merkitystä. Vaikka tulisi se povattu läjä liver roan -uroksia. ;)
Snurran on hyvinvoiva ja lukuunottamatta suhtellisen sinivalasmaista olemusta ihan oma itsensä. Viime yönä se harkitsi kuitenkin pitkään ennenkuin hyppäsi vakipaikalleen sänkyyn (hankkimiamme koiranportaita se ei suostu käyttämään). Aamulla se kuitenkin löytyi välistämme, pää tyynyllä, kuten aina. Ei paljon massu ole esteenä, kun tyynylle pitää saada päänsä painaa. <3